Hyvä mielen treenit

Perjantai-ilta kului ProCaniksen kevään viimeisissä treeneissä. Onneksi kimppatreenejä tulee varmasti kesällä järkättyä meidän huippu porukalla.

Spesin nouto alkaa näyttämään oikealta noudolta, palautus vauhtiakin alkaa olla mukavasti ja suukin pysyy kiinni, (ei siis näytä enää ihan niin paljoa hauelta kun sieltä kapula suussa saapuu).

Hyppyä treenataan AVO:n mukaan, istuminen välillä vasta toisesta käskystä.. Tästä syystä olenkin ketjuttamalla koittanut opettaa hypyn osissa. Vielämällä koiran vain hypyn taakse seisomaan ja pyytänyt istumaan (nami palkka) leluun jää kiinni.. Uskoisin että tällä konstilla hyppy on kunnossa ensimmäiseen AVO kisaamme joka on 01.07. huittisissa.

Super edistyminen oli tapahtunut myös siinä, että häiriösivulle tuloja tehdessä pääsee jo irti lelusta. Tehtiin myös sivulle tuloja niin että heitettiin lelu, pyörittelin käsiä sivulla kummallisesti ja pyysin Spesiä sivulle ja pikku-riiviö pystyi tulemaan sivulle. (ennen kun olisi vaan jäänyt kyyläämään lelua ja mennyt ihan tiedottomaan tilaan). Paikallaolossa pysyi koko kolme minuuttia ihan hievahtamatta nenä maassa, niin kuin pitääkin.

Ihan super lopetuksen treenille toi kun ihan vieras ihminen (joka oli tuuraamassa vakkarikurssilaista) tuli kysymään multa, että minkä ikäinen sun koira on. Minä hölmistyneenä vastasin että 1v2kk. (lähinnä ajattelin, että mitä olen tehnyt väärin). Nainen alkoi kehumaan Spesin taitavuutta ja kuinka hieno koira se on. Oli kuulemma ihan kateellisena katsellut kun itseksemme treenasimme muiden tehdessä. (Naisella itsellään oli 8kk ikäinen bc). Spes oli hänen mielestään kovin taitava ja oli ilo katsella meidän yhteistyötä. Ja nämä kommentit kyllä lämmitti kovasti mieltä, lisäksi melkein itku pääse kun sen kuuli vieraalta ihmiseltä joka ei meitä edes ole koskaan tavannut. Samalla tuli itselle annettua tukkapöllöä kun aina tulee oltua niin kovin kriittinen. Ja tottahan hän puhui, Spes on viimeisen kuukauden aikana kehittynyt ihan huimasti ja on ihan super. Välillä alkaa jopa tuntumaan, että Hugo on opettanut sille kuinka mun ajatukset luetaan.. <3
Olen niin onnellinen että tuosta pienestä ja pippurisesta, ehkä vähän itsepäisestä eikä ihan helpoimmasta söpöläisestä tuli mun koira, jota en vaihtaisi ikinä maailmassa mihinkään. (Luen tämän tekstin heti kun tulee eteen tilanne että hiukset muuttuu taas harmaammaksi.. :D)

Toinen super-koirani teki treeneissä temppurataa, aivot narikkaan SM-kisojen kunniaksi vaikka taisi ne sielläkin ruudussa hypätä seuraavaan kehään.. :D Lisäksi söimme kakkua, ProCanis-teamin hyvän yrityksen kunniaksi.. :D Ja olihan meille ihan super joukkue ja joukkuehenki.

Ai niin, mainittakoon vielä.. Spes oli pärjännyt mukavasti viikonlopun kun oli äidillä ja isällä hoidossa. Isä oli malaillut mun asunnossa ovenkarmit, joita tämä edellä mainittu karvakorva oli vähän remontoinut.. Spes oli sillä aikaa laittanut äidin lenkkarit uuteen iskoon.. Mun mielestä olikin jo aika ostaa uuden lenkkarit.. ;)  ja sen siitä saa kun jättää lapsen yksinään, eikä ota mukaan maalaushommiin apulaiseksi..

Tänään koirat ovat rentoutuneet uimalla, Spesistäkin on tullut varsinainen vesinokkaeläin. Hugon kanssa molskahtavat rapakkoon heti kun silmä välttää..