torstai 29. syyskuuta 2011

Ahdistus

Agilityahdistus on vallannut mut, ennen kuin kunnon agiliito on edes alkanut.. On se vaan niin kovin vaikeaa!! =/ Lisäksi mua ahdistaa Spesin käytös omaa vuoroa odottaessa. On niin ylivireessä ettei kuule eikä näe mua, räköttää vaan omiaan ja kiljuu kentälle. No ehkä tämäkin ongelma vielä ratkaistaan..

Hyvän mielen tokot.. On se toko vaan kivaa... Sitä me osataan tehdä.. =) Hassua miten siitä pienestä pakkauksesta tullee siellä aksakentillä ihan riiviölapsi, kun tokossa osaa käyttäytyä ja sietää häiriötäkin ihan erilailla. Toki muistetaan että tokoa Spes on tehnyt vauvasta asti ja agilityssä olemme käyneet kolme kertaa.. Mutta tätä kurssia kolme kertaa enää jäljellä, meniköhän se niin että tämän pentuagin jälkeen pentu on valmis agilityvalio.. Ei, ei se tainnu niin mennä?!? :D

Onneksi Ellun kanssa puhuin terapia puhelut ja saan lainata Omia  yleiseen ojaamisen opetteluun, koska mulle ne kaikki sylkkärit ja valssit on ihan hepreaa, joten olisi sitten koira joka tekee niin kuin oikeasti ohjaa. Hädässä ystävä tunnetaan <3 Hugo ei saanut tätä ohjausopettajan kunniaa koska on kuulemma myös todella hösö <3 vaikea ohjata. Joten Huppe saa edelleen pääpainon tokottaa. =)

Tiistaina käytiin Sannin kanssa tokottamassa kentällä. Spes teki liikkeestä seisomisen ja maahan menon. Suoriutui näistä kivasti. Ensin muistuttelin seisomista niin että palkkasin viiveestä. Sitten pystyin jo luopumaan käsiavusta, kun muisti mikä oli homman nimi.. =) Maahan menoissa ei tarvittu kroppa-apua, lähti toteuttamaan kivasti. tein molemmat jo niin että koira kulki mun vieressä, vaikka en seurauttanut.

Suraamieseta tullut todella paljon rennompaa, jopa parjoaa seuraamista kun kutsun sen vain viereen. Luoksetulon tein pienellä matkalla niin, että jätin Spesin istumaan yksin, muutaman kerran pyllynousi ja palasin takaisin. kun kutsuin Spsiä tuli luokse mutta oli hivenen hämillään, et mikä juttu tämä nyt on, joten palkkasin vauhdista mun taakse. Oikeastaan otan luoksetuloon ainoastaan näitä palkkoja. Lopuksi tehtiin luoksetulo, jossa Sanni piti Spesistä kiinni, hyvin malttoi odotella kutsua, vaikka mä kiljuin vinguttlelin lelua yms. ja vauhtia oli.. =)

Spes teki myös merkkiä. Se on kyllä sen pravuri <3 nyt ei ollut edes teippiä, eikä kaatanut tötsää. Otin tähänkin jo lelupalkan käyttöön.

Lopuksi vielä tunnari. Olen tehnyt tunnaria lähettäessä heti käännökset, jotta ymmärtäisi jo siitä et tulossa on se nennänkäyttä homma. Kivasti lähti nuuskuttelemaan ja toi kapulan, toki ei vielä sivulle. Otin vielä uudelleen niin etten kehunut vielä siitä kun lähti mua kohti vaan vasta kun oli jo tullut hyvän matkaa.. Spes löysi kapulan hienosti, huomasi ison valkoisen muovipussin parin metrin päässä oikealla, kapula suussa kulki hiljaa valkoista möykkyä kohti ja samalla tuli väistöä (hevoskielellä) mua kohti katse kokoajan valkoisessa möykyssä. Kapula pysyi suussa kokoajan ja tovin päästä muisti " että ai niin mulla taisi olla tehtävä" ja toi kapulan mulle.

Sanni kommentoi että Spes on ihan selvästi luoteeltaan "pikkuvanha" Sen verran tosissaan se paineli menemään... :) On se vaan hassu pentu. =)

Myös kotona Spes on ottanut uuden roolin, ei vissiin tykännyt mun paneeliverhoista.. Sillä oli häkistään saanut (en kyllä tiedä miten) katkaistua/ revittyä sen puolesta välistä kahtia.. Eli jos joku tarvii sisustus suunittelijaa, meille soittoa vaan. ;)

Hupu otti aluksi seuraamista, oli hyvä.tarkkana vain oman käden kanssa! Sitten otettiin merkki joka oli tosi hyvä, onkohan Spes perinyt tarkat merkkinsä Hugolta?!  =) Kaukoja otettiin. Ei koomannut mutta eka käsky oli is => tämän nousi seisomaan, outoa.. No otettiin uusiksi, eikä ongelmaa...  tulee sen 10-15 cm eteen kun olen vähän kauempana, ja kun ei ole takapalkkaa. työstetään kaukoissa seisomisesta istumista peruutuksesta, josko se toisi apua ongelmaan.. (takapalkka hyvä, mutta alkaa koomaan helposti, joten tässä paljon vaihtelua)

Tunnari oli hyvä. Oli kaikki kapulat pitkällä matkalla. =)

Sitten tulikin pimeys ja oli pakko lähteä kotiin. Että inhoan syksyä! :/

Ja taas muutava kuva metsästä..


Hugo taas näyttää tykkäävän syksystä ja kierimisestä märässä lehtikasassa...




4 kommenttia:

  1. Voi Spesillä on niin kauniit korvat, *huokaus* :D Meillä mennään edelleen luppakorvilla, olen jo harkinnut liimaamista... Taitaa olla hieman sukuvika tuo kuumuminen treeneissä toisten tehdessä. Einokin muistaa aina maksimissaan pari minuuttia, ettei saanut huudella tai vaihtoehtoisesti siihen saakka, et joku muu menee putkeen :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä niistä luomukorvat nyt jäi. Liiman kävin kyllä ostamassa siinä Spesin 4kk:n iässä kun korvat oli hieman nousemassa. Mutta ikinä sitä en sitten saanut aikaiseksi laitettua, ehkä ihan hyvä niin.. :D Lopputulos voisi olla erilainen nyt. =)

    VastaaPoista
  3. Olen korvista kateellinen, vaikka lasteni mukaan Hopsukassa parasta on pystyt korvat.
    Speshän on jo lähes valmis tokovalio, meille tulee Hopsukan kanssa varmaan kiire oppia nopeammin kuin te(kun tuo ohjaajankin koulutus tässäpäässä siinä lajissa ihan alussa).
    Ja agista ei saa ahdistua, tai siis siinä ahdistuu joka tapauksessa ja senkanssa vaan eletään:).

    VastaaPoista
  4. Minna, kyllä meillä on valioitumiseen (saatika alokasluokan kokeeseen) vielä edessä pitkä ja kivinen tie... :D Taidetaan Hopsukan valiojuhlia bilettää ensin ;)

    On se agility niin kovin vaikeaa.. Ehkä Spesin täytyy tulla kannustamaan äitiä aksakisoihin ja seuraamaan miten se homma toimii. Tosin en tiedä heitettäisiinkö meidät sieltä ulos, Sillä Spes osaa äännellä kuin undulaatti jolta viedään henkeä kun omaa vuoroa odotellaan. Syyksi se kertoi haluavansa vaan niin kovasti putkeen, Hugo kun on tartuttanut tuon putkihulluuden myös junioriin.. :D

    VastaaPoista