Vimppa Agiliito tältä erää..

...Ensiksi voi varmasti todeta TAAS että on se niin kovin vaikeaa... Tyytyväinen ollen kuintenkin siihen että, sain Spesin pidettyä aika kivasti matalassa vireessä omaa vuoroa odotellessa, ei edes huutanut.. Vaikka aluksi sain kyllä tehdä töitä, kun tuntui aivot unohtuneen taas autolle.. Omalla vuorolla Spesistä näki että sen kerran takaa kierrossa olisi tehnyt mieli lähteä louskimaan mua, mutta ei uskaltanut. :) Kerran kävi nappaamassa käteen kun söhläsin sylkkärin kanssa.. Mutta tästäkin sain annettua hyvään kohtaan palautteen, johon reagoi hyvin. Ei käynyt kiinni enää toisten, vaikka jatkoin edelleen sylkkärin kanssa sähellystä..  :/

Toivottavasti tammikuussa päästään uudelleen agin pariin.. Jotenkin se vaan houkuttaa vaikka edessä ei ole muuta kun haasteita... Elina tokaisi kannustukseksi että Spes on ehkä vaikeammasta päästä koiria, joita hällä on ollut kurssilla. Eikä asiaa varmasti helpota se että mä taidan olla agilityssä yhtä epävarma kaikesta tekemisestä kuin Speskin, tai siis vielä epävarmempi.. Todettakoon vielä että se menee tuhatta ja sataa... ! :D

Tiistaina oltiin Sarin kanssa tokottamassa syysmyrskyssä.. Hitsi mut tuli vettä ja tuuli. Kun jätin Spesin istumaan ns. vastatuuleen, muistutti se suurine korvineen sisartaan Håppia. :D

Spes teki luoksetulon stoppeja ja muutaman suoran luoksetulon. Kerran otin suorapalkalla ja pari viiveestä. Stoppaa kyllä tosi jämäkästi! Sitten Spes teki noutoa niin, että jätin sen istumaan ja laitoin kapulan nenän alle kävelin n. 15m päähän ja annoin pidä käskyn. Kapulan palautus vauhti on näin saatu reippaaksi. Lisäksi pitää kapulaa siististi.

Sitten otettiin seuraamista. Sarin kommentit oli että on kuin eri koira, on nähnyt meidän nakkikyttäys seuraamiset viimeksi kuin niiden kanssa painiskelin. Oli ihana kuulla kun Sari kertoi että Spes seuraan niin upeassa ryhdissä ja paikassa, kokoajan häntä heiluen. (Voisiko tästä ajatella että yksi vaikeus, nimeltään nakin kyttäys on selätetty). Käännökset meni myös hyvin, alkaa hoksaamaan takapään merkityksen käännöksissä, ei jäänyt yhtään vajaaksi. Tehtiin myös molempiin suuntiin kaaret "puolikuut" upeesti piti paikan. Lisäksi siirtymisiä.

Olimme Varilan koulun kentällä ja sinne oli treeniemme aikaan tullut toiseen päähän kenttään lapset pelaamaan jalkapalloa. Hyvin kesti häiriön. Lopuksi kun olin vapauttanut seuraamisesta, juoksi sammakkopallo suussaan katsomaan lapsia, ja uskokaa tai älkää, alkoi paimentamaan... :D Sain ensimmäiset viitteet sen paimennusvaistoista... ;) Tuli kuitenkin kun kutsuin niin takaisin.. Tosin rakas sammakkopallo jäi matkalle. :D

Hugo aloitti seuraamisella. paremmin nyt kuin viimeksi törppöhäiriössä.. Tän jälkeen tehtiin paikallaolo Juran kanssa, piilossa. Hyvin oli todella rajusta tuulesta ja häiriöstä huolimatta.
Sitten kaukoja, ekan istumisen jumittaa.. Muuten vaihdot hyviä.. Ei valunut edes eteen..
Lopuksi vielä luoksetulon stoppeja, hieman tehnyt stopit "puoliteholla" pystyy parempaan. Joten kaivoin takapalkan stoppiin ja pysähtyi kuin seinään.. Miksi en näin ole tehnyt jo viikko sitten kun alkoi valumaan.. Mut mulle! :D Kaiken huipuksi Hugolle takapalkka on aina niin yllätys, häntä heittää kymmenen volttia ennen kun se hoksaa et ai hitsi siellä on takana varmaan lelu... ;)

Torstain ajattelin pitää koirille vapaan, ja perjantaina sitten taas reenataan! =)